tiistai 6. helmikuuta 2018

Richard Morgan: Muuntohiili - kirja ja tv-sarja

Richard Morganin esikoiskirja Altered Carbon julkaistiin vuonna 2002. Luin Muuntohiili-suomennoksen (2007) kuta kuinkin 10 vuotta sitten. 2011 Morgan oli Finnconin kunniavieraana, jolloin nappasin kirjaani kirjailijan nimmarin. Kuvaus vuoden Finnconista löytyy täältä. Netflix on tuottanut kirjaan pohjautuvan kymmenosaisen tv-sarjan, joka on otettu vastaan vaihtelevin mielipitein. Muistikuvani mukaan pidin kirjasta, mutta halusin lukea sen uudelleen ennen kuin aloitan tv-sarjan.

Altered Carbon, Muuntohiili, on kovanluokan kyberpunk-teos. Tarina sijoittuu dystopiseen maailmaan, jossa ihmisten persoonallisuus on tallennettu digitaalisena implanttiin, joka voidaan asentaa kuoleman jälkeen uuteen kehoon. Kehosta käytetään suomennettua nimitystä sukka (engl. sleeves). Vain katolilaiset kieltäytyvät uudelleensukituksesta uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. He protestoivat päätöslauselmaa 653 vastaan, mikä mahdollistaisi rikostapauksessa katolilaisenkin implantin ladattavaksi todistajanlausuntoa varten. Rikkaimmat ihmiset sukittavat itseään usein ja omiin kloonattuihin kehoihin, mutta köyhillä siihen on varaa yleensä vain kerran. He elävät koko vanhenemisprosessin läpi, eikä monikaan halua kokea sitä monta kertaa. Sukan vaihto tuo aina mukaan psyykkisiä sopeutumisongelmia, mutta rikkaat metut, jotka käytännössä ovat kuolemattomia, ovat oma lukunsa. Takeshi Kovacs on entinen erikoisjoukoissa palvellut sotilas paranneltuine kehoineen. Hän menettää rikoksen vuoksi kehonsa ja joutuu varastoon kärsimään tuomiota. Laurens Bancroft -niminen metu ladatuttaa Kovacsin uuteen sukkaan ja siirrättää Harlanin maailmasta Maahan. Vastahakoisella Kovacsilla on valittavana armahdus ja iso rahallinen palkkio tai paluu varaston olemattomuuteen. Hänen tarvitsee vain selvittää Bancroftin väitetty itsemurha saadaksen armahduksen.

Muuntohiili on vetävästi kirjoitettu tarina, joka sisältää yksityiskohtaista kuvausta väkivallasta ja seksistä. Tarina huokuu mielikuvia tummasta ja ankeasta maailmasta, jossa rikkaat porskuttavat kieroutuneissa ympyröissään. Kirja on piirteiltään scifi noir -dekkari, jossa huumorikin on niin synkkää, ettei sitä pimeydestä erota. Ihmiskauppa käy ja sitä riittää monenlaiseen kysyntään. Huumeet ovat suosittuja pakokeinoja. Olin saanut ensimmäisen lukukerran jälkeen häivytettyä muistista ainakin yhden varsin vastenmielisen kuvauksen täysin, mutta taitaapa olla, että nyt se jäi valitettavasti mieleen pysyvästi.

Kaikesta synkkyydestään ja viallisuudestaan huolimatta henkilöhahmoissa löytyy valoa. Maailma ei ole ilman toivoa, ja se tasapainottaa tarinaa - hieman. Pidin kirjasta toisella lukukerralla hitusen enemmän kuin ensimmäisellä, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että tiesin mitä odottaa. Makunikin on ilmeisesti vuosikymmenessä muuttunut synkempään suuntaan, jos mahdollista. Kovacsin lisäksi rikosetsivä Ortega on kirjoitettu inhimilliseksi vikoineen päivineen. Minua huvitti, kun vihdoin tajusin Morganin piirtäneen omituskirjoituksen viereen juurikin Ortegaan liittyvän vihjeen. En ole varma olisiko Muuntohiili sopiva ensimmäiseksi kirjaksi tutustua kyberpunkiin, mutta suositeltava silti jossain vaiheessa. Suomennos on onnistunut.

Entä tv-sarja? Pääosin sarjan ensimmäinen kausi seuraa puoleen väliin kirjan juonta ja tapahtumia. Useita yksityiskohtia on kuitenkin lisätty, yhdistetty tai muutettu, enkä voi sanoa, että kaikki olisivat paikallaan. Sarjaan on sisällytetty kokonainen jakso alkuperäisestä Takeshista, ennen kaukaasialaista sukkaa ja tarinaa on henkilökohtaistettu tekemällä Kawaharasta hänen siskonsa. Ei toimi. Takaumajakso laajentaa taustatarinaa, mutta tekee kovapintaisista taistelijoista joukon aatteellisia kapinallisia. Erittäin epäonnistunut idea, jossa sekoitetaan kirjan kaksi eri ryhmittymää. Ison plussan voi antaa siitä, että alkuperäinen Takeshi saa niinkin paljon ruutuaikaa.


Koska kirja on hyvin visuaalinen, on vaikea saada istutettua sarjan tarjoamia hahmoja omiin mielikuviin. Maailma sen sijaan menettelee. Hotellin virtuaaliäly on muunnoksista ehkäpä parhaimmasta päästä, sillä se keventää muuten niin raakaa maailmaa. Loppu sitten lässähtää prinsessa-satuineen. En pitänyt. Tv-sarja toimii itsessään hyvin, jos kirjaa ei ole lukenut. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan.

8 kommenttia:

  1. Multa on vielä Muuntohiili lukematta (tosin aion sen hankkia hyppysiini pika pikaa heti kunhan saan sarjan loppuun), mutta sarjaa oon nyt katsonut neljän jakson verran ja pitänyt näkemästäni. Visuaaliseen ilmeeseen on satsattu: olen näkevinäni kumarruksen Blade Runnerin suuntaan yleisessä kaupunkimiljöössä ja jopa joissain yksittäisissä kohtauksissa (esim. Kovacs paiskataan lasin läpi). Juonikin on toiminut tähän asti, vaikken dekkarijuonista yleensä niin kovin välitäkään. Yksi asia kuitenkin ihmetyttää ja ne ovat näyttelijävalinnat. James Purefoy on toki hyvä kuten aina, mutta Ortegaa näyttelevä Martha Higareda ylinäyttelee kerrassaan kammottavasti. Entäpä Joel Kinnaman sitten? Ennakkospekulaatioissa monet ilmaisivat varauksensa Kinnamania kohtaan, mutta itse lähdin katsomaan sarjaa ennakkoluulottomasti. Pian kuitenkin kävi ilmi että spekuloijat olivat oikeassa. Kinnaman on karmea. Sen artikulaatio kuulostaa siltä kuin sen suu olisi täynnä pumpulia. Ja mitäköhän sen naamalle tapahtuisi jos se joskus yrittäisi ilmentää jotain tunteita? Varmaan halkeaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua häiritsi lähinnä se, että omat mielikuvani hahmoista eivät istuneet näyttelijävalintoihin, oli heidän taitonsa mitkä olivat, mutta meillä jokaisellahan on omat mielikuvat, eikä niitä kaikkia voi tyydyttää. Juonen muutokset hiersivät sitten enemmän. Olen huomannut usein, että aivot sopeutuu muutoksiin paremmin, jos tv-sarja/elokuva on katsottuna ennen kirjan lukemista. Näin minun kohdalla esim. Philip K. Dickin Oraakkelin kirjan pohjalta tehdyn The Man in the High Castle -sarjan kohdalla. Muuntohiilen tv-sarjassa oli paljon hyvääkin. Kaikesta ei tarvi kuitenkaan jokaisen pitää. En kehu jotain vain sen takia, että genreä saatiin tv-sarjapuolelle lisää.

      Poista
  2. "En ole varma olisiko Muuntohiili sopiva ensimmäiseksi kirjaksi tutustua kyberpunkiin, mutta suositeltava silti jossain vaiheessa."

    Mitä kirjaa suosittelisit alkuun, jos kyberpunk ei ole kovin tuttu genre?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a. Ehkä voisit kokeilla suomalaista Anne Leinosen ja Tuomas Salorannan toimittamaa Mustaa lihaa: kyberpunk antologiaa, jos novellit kelpaavat. Tai Walter Jon Williamsin Rautahermot -teosta. William Gibsonin Neurovelho on tietenkin klassikko, mutta samalla hyppy altaan syvään päähän.

      Jotkut ovat luokitelleet esim. Ernest Clinen Ready Player Onen alalajiin kuuluvaksi ja siitä on tulossa elokuvakin, mutta tiukan tulkinnan mukaan sitä ei kai lasketa kyberpunkiksi. Se on kuitenkin helppolukuinen. Minulla on blogin etusivun alaosassa eri genrelajien luokittelut ja niiden kautta näkee mitä itse olen arvioinut. Ehkä niistä saa vihjettä tai Risingshadow'n tietokannasta kyberpunk-tagillä. https://www.risingshadow.fi/library/searchlist (scifi -> kyberpunk).

      Poista
  3. Jopas sattui. Altered Carbon/Muuntohiili on meikäläisellä juuri työn alla. Itse asiassa en edes tiennyt että kirja on käännetty myös suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, 2007 käännetty. Minulla aktiivisena Risingin seuraajana ei yleensä mene käännetyt kirja ohi. Keräilen laadukkaimmat omiin kokoelmiin. Edelleen satunnaisesti metsästän vanhoja julkaistuja, joissa painokset loppuun myytyjä. Muuntohiilestä on otettu uusi painos 10 vuoden jälkeen.

      Poista
    2. Ilmeisesti sarjan muita kirjoja ei ole käännetty (Broken Angeles ja Woken Furies). Jestas, 2007..taas tuntee itsensä vanhaksi, vielä kun luulin että kirja on suht tuore.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...